|
KOIVURISUJEN KERUU
Oheinen ohjeistus on suora lainaus kirjastani Kaunista koivurisuista:
Kerään omat risuni milloinkin mistäkin. Sadonkorjuu alkaa syksyllä kun koivut ovat pudottaneet keltaiset lehtensä ja siirtyneet talvilepoon. Useimmiten kerään risut kaatuneista tai kaadetuista puista, joskus harvennan vesaikkoja. Jatkan keruuta koko lehdettömän ajan, kesän varastot on saatava täyteen ennen kuin koivut höristävät hiirenkorvansa. Kaadettujenkin koivujen oksat saattavat keväällä vihertyä. Kesällä koivunoksat sopivat juhannukseen ja vastojen/vihtojen sitomiseen, ei risutöihin. Lehtien irti riipiminen on hankalaa ja rikkoo oksien kuoren.
Risujen keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa: ”Et saa kaataa tai vahingoittaa puita, etkä ottaa sammalta, jäkälää, maa-ainesta tai puuta toisen maalta.” Lähde: www.ymparisto.fi/jokamiehenoikeudet.
Risuja kerätessäni katkon ne oksasaksilla. Kokoan risut nipuiksi, jotka sidon narulla yhdestä tai kahdesta kohtaa risujen pituuden mukaan. Risut kannattaa lajitella jo kerätessä; riippaoksiin, norkollisiin, nuoriin ja suoriin, jämäköihin… Vie vähän aikaa, mutta työvaiheessa tasalaatuinen materiaali säästää aikaa, kun ei tarvitse yksitellen hakea sopivia risuja. Risunippuja on helpompi käsitellä kun isoja risukasoja, eivätkä ne vie yhtä paljon säilytystilaa. Jos haluat kerätä risut säkkiin, tarvitset vahvan säkin. Jos säilytät risuja umpinaisessa säkissä pitkään, älä laita sinne märkiä risuja, ne saattavat homehtua.
RISUJEN SÄILYTYS
Säilytän risuni ulkovarastossa suojassa auringolta, sateelta ja tuulelta. Risut kestävät käyttökelpoisina koko talven ja pitkälle kesään, joskus pidempäänkin. Risu on aito luonnonmateriaali,
joka reagoi ympäristön olosuhteisiin. Ulkona säilytettävät risut pitää eristää maasta ja suojata sateelta. Kosteassa varastoidut risut homehtuvat helposti. Kesällä risut kannattaa peittää ulkovarastossakin muovilla, muovi suojaa risuja kuivumiselta. Jos joudut väliaikaisesti pitämään risuja sisätiloissa, säilytä ne muovipussissa.
RISUJEN ESIKÄSITTELY
Risutyöt ovat iloista luomista ja tekemisen riemua. Silti pieni järjestelmällisyys on paikallaan ja helpottaa työntekoa. Itse toimin näin: ensin päätän mielessäni, millaista risutyötä olen tekemässä. Avaan risunipun ja käyn sen lävitse risu risulta; poistan epäsiistit, liian vääntyneet tai paksut kohdat, samalla leikkaan risut sopivan mittaisiksi. Jatkossa työ etenee mukavasti kun käytössä on valmiiksi tasalaatuista materiaalia.
Jos alkuvalmistelussa joudun leikkaamaan risuista pois pienempiä haaroja, niputan ne yhteen ja teen niistä myöhemmin vaikkapa pieniä risulintuja, -tähtiä tai -sydämiä. Otan myös kepit talteen. Tämän esileikkauksen voisi tehdä heti kun risut on tuotu metsästä. Risut menisivät pienempään tilaan ja työtä aloittaessa pääsisi heti vauhtiin. Kukin toimii luonteensa mukaan, itse taidan olla toisinaan Hulda Huoleton ja toisinaan järjestelmällisempi.
RISUJEN ELVYTYS
Vasta kerätyt lehdettömät koivurisut ovat heti valmiit risutöihin ja säilyvät melko pitkään käyttövalmiina. Joskus risut ehtivät kuivahtaa ja jäykistyä ennen työn aloittamista. Kaikissa töissä tämä ei haittaa. Taivutusta vaativissa risutöissä kuivahtaneet risut täytyy notkistaa ennen työn aloittamista.
Lahoja ja rutikuivia risuja ei enää saa henkiin millään konstilla. Vähän kuivahtaneet risut norjistuvat nopeasti jo muutaman minuutin kylvyllä kuumassa vedessä. Kylmässä vedessäkin risut virkoavat, mutta vaativat pidemmän liotusajan. Jos risut ovat kovin jäykkiä, liota niitä kauemmin. Kun otat risut pois kylvystä, kääri ne työskentelyn ajaksi märkään pyyhkeeseen tai laita ne muovipussiin. Kun risut kuivuvat, jäykistyvät ne uudelleen. |
|
